©Asta Raami – –
Koronan aikaan olen pitänyt lukuisia etäpuheita ja -koulutuksia. Eräs niiden hyvä puoli on kyselyt, joihin voi vastata anonyymisti. Vakiokysymyksiäni on, kuinka näkyvästi työyhteisössäsi saa hyödyntää intuitiivista tietoa. Hajontaa on paljon. Toinen itseäni kiinnostava on kysymys, millaisissa eri muodoissa oma intuitiosi ilmenee. Otos on reilut 500 vastaajaa, jotka toimivat eri alueiden asiantuntijoina.
Noin 60-80% heistä kertoo, että intuitio ilmenee heillä useimmiten ajatusmuotoina. Seuraavaksi yleisin ilmenemismuoto on 30-40 prosentilla vaikeasti sanallistettavat tuntemukset. Sitten hajonta kasvaa vaihdellen 5-20 prosenteissa visuaalisen, kehollisen, auditiivisen, liikkeellisen, moniaistillisen, abstraktin, moniulotteisen ja jonkin muun ilmenemismuodon välillä.
Ajatusmuodoista puhuminen ei taida olla monenkaan kahvitauon keskusteluteema. Osalle koko sana ei sano mitään. Jokainen vastaaja todennäköisesti käsittääkin sen omalla tavallaan. Oleellista on se, että vastaajat kokevat ajatusmuotojen kuvaavan omaa intuitiotaan. Tavallisesti puhumme nimittäin vain ajatustemme sisällöstä – emme siitä, millaisessa muodossa oivalluksia saamme tai miten tietoa päämme sisällä jäsennämme ja yhdistämme. Mutta miksi ajatusmuotoihin tarvitsisi edes kiinnittää huomiota?
Täysin uudenlainen keksintö tai radikaali oivallus ilmaantuu harvoin täysin tyhjästä ja valmiina. Yleensä oivaltamisen reunoilla ja väleissä tapahtuu jotakin, jossa tietoa rakentuu ja rakennetaan. Siihen tarvitsemme sisäistä näkökykyä ja ajattelua – tietoista ja ei-tietoista – sekä taitoa hyödyntää näitä. Tapa jolla oman ajattelunsa ulottuvuuksia kykene hyödyntämään, on oleellista – ainakin jos tutkimukset visionääristen keksijöiden ajattelusta pitävät paikkansa.
Nikola Tesla hyödynsi keksimisessään mielensä sisäistä kerrosta, joka oli kuin fyysisen todellisuuden päälle piirtyvä kalvo. Hän työsti siinä ideoita, joita tulvi hänen mielensä. Hän saattoi käyttää koneita mielensä sisällä viikkoja, tarkastaen tuliko niihin kulumia ja teki pieniä parannuksia. Hän ei tehnyt ainuttakaan luonnosta. Kun laite vihdoin rakennettiin, se toimi moitteettomasti. Tesla kutsui tätä keksimisen tapaansa täysin ylivertaiseksi menetelmäksi verrattuna perinteiseen tapaan, jossa luonnostellaan, suunnitellaan ja rakennetaan testiversioita. Hän siis siirtyi luomisprosessissaan suoraan turbokaistalle.
”Keksiessään Nikola Tesla siirtyi luomisprosessin turbokaistalle.
Jokaisella meistä on oman ajattelun ja luomisen kiihdytyskaista.”
Useimmilla haastattelemallani keksijöllä ajatusmuodot ovat moniulotteisia, ja he hyödyntävät tätä mielensä luovaa ulottuvuutta tietoisesti, omalla hyvin henkilökohtaisella tavallaan. Eräs keksijä kuvaa, että hänellä on käytössään ”Mielen toimisto ja Yläkerran toimisto. Yläkerran toimistossa voi katsoa samaa asiaa monelta suunnalta samanaikaisesti”. Toisella keksijällä on mielessään ”Valkoinen taulu”. Sitä käyttäessään hän ei kehittele omassa mielessään mitään, vaan ainoastaan vastaanottaa tietoa, jota taulu hänelle tarjoilee. Välillä hän näkee keksintöjä, joiden tekniikka on mahdollista vasta tulevaisuudessa.
Kokemukset saattavat kuulostaa utopistisilta. Silti suuri osa meistä tavallisista ihmisistä tunnistaa omia ajatusmuotojaan ja vieläpä hyödyntää niitä. Kysyn nimittäin aina myös sitä, missä tilanteissa intuitiotaan käyttää ja kuinka usein. Noin puolet vastaajista käyttää intuitiotaan päivittäin ja noin puolet satunnaisen säännöllisesti. Muutama prosentti hajoaa tärkeiden tilanteiden ja muutamien kertojen välille. Tilanteet, joissa intuitiota käytetään ovat moninaisia. Ainut vastaus, joka koko aikana ja kaikissa kysymyksissä on jäänyt täysin nollille, on: en juurikaan hyödynnä intuitiota.
Intuition ja päättelyn yhteistyö on ihmisajattelun nerokas piirre. Kykenemme hahmottamaan merkityksiä ja yhdistämään tietoa tavalla, joka mahdollistaa radikaalit hypyt. Se on kuin kyky löytää aarteita, vaikka vihjeet ovat satunnaisia ja harvassa. Juuri tämän taidon ansioista olemme ihmiskuntana selvinneet niin monesta yllättävästä vastoinkäymisestä.
Sisäisen näkökykymme sivuuttaminen on siten kuin aarrekammio, jonka ovea emme vaivaudu avaamaan. Tosin, pieni osa vastaajista kertoo, että omassa työyhteisössä ei ole sallittua puhua intuitioista. Vielä on siis työpaikkoja, joissa aarrekammion ovi on naulattu tiukasti kiinni.
•••
JK. Kirjoitin tekstin kuukausi sitten. Viime viikolla teetin kyselyn erään yliopiston online-tilaisuudessa opiskelijoille, joita oli lähes 200. Heistä yksi prosentti valitsi vaihtoehdon, ettei juurikaan hyödynnä intuitiota. Joillain siis myös henkilökohtaisen aarrekammion ovi odottaa vielä avaamista.
Comments are closed.