älykäs intuitio – oivaltamisen uusi ulottuvuus

Tiedänkö itse milloin käytän intuitiota?

Olemme kaikki intuitiivisia. Intuitio on arvokas tietämisen tapa muiden tietämisen tapojen rinnalla.

Voinko itse tietää mihin tietoni perustuu? Milloin käytän intuitiota? Miten ylipäätään tiedän?

Itse asiassa voimme tietää neljällä eri tavalla. Tietomme voi perustua auktoriteetteihin ja päättelyyn, mutta se voi perustua myös kokemukseen tai intuitioon.

Auktoriteettien jakama tieto ja päättely ovat luonteeltaan helposti jaettavaa, ulkoista tietoa. Kokemus ja intuitio ovat taas sisäistä tietämistä.

Tiedon luonne ei itsessään ole tae, että tieto on luotettavaa tai epäluotettavaa. Ei siis voida sanoa, päättely tieto on luotettavaa tai intuitiivinen tieto on epäluotettavaa.

Tieteen ja taiteen läpimurroissa, keksimisessä ja menestyksekkäässä bisneksessä sisäinen tieto on usein tietämisen kirkkainta ydintä. Intuitiolla oivalletaan. Päättelyllä perustellaan muille.

Parhaimmillaan erilaisia tietämisen tapoja voidaan tuoda yhteen. Silloin ne toimivat toistensa apuna, jolloin eri näkökulmat vahvistavat tiedon luotettavuutta ja sulkevat pois toistensa heikkouksia ja virheitä.

Investointipankkiiri Ari Lahti kuvaa, että maailmassa on faktaa ihan hirveästi, ja jos hänelle ei synny selkeää mielikuvaa mistä asiassa on kysymys, niin hän voi seikkailla faktan kanssa ja tehdä johtopäätöksiä – oikeita tai vääriä. Hänelle tärkein juttu on idean tai muun selkeytyminen: hei – tuosta on kysymys. Intuitionsa kautta hän saa ymmärryksen siitä, miten asia rakentuu ympäröivään yhteiskuntaan tai soveltuu tilanteeseen.

Elokuvaohjaaja Mia Tervo kertoo, että hänen intuitionsa varmistuu oikeaksi jälkeenpäin. Intuitiolla tehty ratkaisu paljastuukin järkeväksi ratkaisuksi. Tämä on hänelle paradoksi. Intuitiota ei saisi käyttää, koska se ei ole järkevää, mutta jälkeenpäin intuitiolla tehty ratkaisu osoittautuu nimenomaan järkeväksi.

Intuitio kääntää siten ajan kulun ja kausaliteetin päinvastaiseen suuntaan. Intuitiota käytettäessä tiedetään ennen kuin tiedetään – vaikka ei tiedetä, miksi tai miten tiedetään.

Jokainen voi tuoda erilaisia tietämisen tapoja yhteen. Huomaa, että tietoa arvioitaessa kaikki näkökulmat eivät ole yhtä paikkansapitäviä, luotettavia tai hyödyllisiä. Jollain tiedolla on enemmän painoarvoa. Silloin korostuu taito arvioida tiedon paikkansapitävyyttä tai sovellettavuutta. Tiedon jakaminen muiden kanssa ja yhdessä punnitseminen lisää varmuutta ja on älykäs tapa rakentaa ymmärrystä.

Tietoinen päättely on tietämistä, jossa tiedon tuottamisen prosessi voidaan jäljittää, tiedon lähteet ja perusteet ymmärretään ja voidaan kommunikoida. Tietoinen päättely voi perustua esimerkiksi laskelmiin, analyysiin, syy-seuraussuhteisiin ja logiikkaan.

Päättelyn koko prosessi voidaan tällöin saattaa muiden nähtäväksi ja näin päätelmien luotettavuutta on helppo arvioida. Tämä tekee päättelystä perustellun ja vaivattomasti jaettavan tiedon muodon. Niinpä päättelyä myös arvostetaan, vaikka se ei aina toimisi hyvin käytännössä.

Päättelyn ohella arvostetaan yleensä auktoriteettien ja asiantuntijoiden tuottamaa tietoa. Tieteellinen tieto on vertaisarvioitua ja tutkijat rakentavat tätä tietoa yhdessä. Yleensä se edustaa kunkin ajankohdan parasta ymmärrystä jostakin tietystä aiheesta.

Asiantuntijuus ei ole vielä tae tiedon luotettavuudesta, sillä asiantuntijallakin voi olla puutteellista, ristiriitaista, vääristynyttä, vanhentunutta tai harhaanjohtavaa tietoa. Asiantuntija saattaa jopa valehdella – tiedostaen tai huomaamattaan.

Kokemusperäinen tieto pohjautuu ihmisen omaan elämään ja aiempiin kokemuksiin. Se on tärkeä osa tietämistä ja oppimista. Lukuisat arjen tiedot ja taidot opitaan kokemuksen kautta.

Tekemällä oppiminen on tehokas oppimisen muoto, varsinkin yhdistettynä mestari-kisälli –tyyppiseen toimintaan. Tällaisen tekemisen myötä siirtyy paljon ei-sanallista arvokasta tietoa.

Kaikkea tietoa ei pysty eikä ole tarpeenkaan pukea sanoiksi, vaan yhdessä tehtäessä opitaan myös tarkkailemalla, matkimalla, virheitä korjaamalla ja yhdessä keksimällä.

Kokemusperäisen tiedon arvioinnissa korostuu asiantuntemus ja toimivuus käytännössä. Joskus voi tosin oppia myös virheellisiä tai huonoja toimintatapoja.

Intuitio pohjautuu välillä kokemukseen ja oppimiseen. Se voi olla myös sellaista tietämistä, joka ei pohjaudu opittuun tai koettuun. Silloin intuitiosta käytetään nimitystä noeettinen tietäminen.

Noeettisen tietämisen kautta tieto, idea tai oivallus voi ilmestyä äkisti, kirkkaasti, voimallisesti tai vakuuttavasti. Monet tieteen historian loistavat ideat ja keksinnöt ovat saaneet alkunsa tällaisesta tietämisestä.

Teksti: Asta Raami. Kuva ja harjoitus: Anu Yanar.
Lähteet:
Halinen, I. ym. (2016) Ajattelun taidot ja oppiminen. Ps-kustannus.
Holton, G. J. (1973). Thematic origins of scientific thought; Kepler to Einstein. Harvard University Press.
Holton, G. J. (1978). The scientific imagination: case studies. Cambridge University Press.
Keller, E. F. (1983). A feeling for the organism: the life and work of Barbara McClintock. W.H. Freeman.
Larsson, U. (2001). Cultures of creativity: the centennial exhibition of the Nobel prize. MA: Science History Publications.
Raami, A. (2016). Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä. Kustantamo S&S.
Tart, C. T. (2009). The End of Materialism. New Harbinger Pubns.

Pohdi jotain sellaista työhösi liittyvää osaamistasi tai toimintaa, jossa ajattelet olevasi erityisen osaava. Miten hyödynnät näitä neljää erilaista tietoa tilanteissa, joissa olet erityisen onnistunut?

Mitä tietoa käytät ja miten perustelet sen? Pystytkö hahmottamaan sitä, miten käytät intuitiivista tietämistä tilanteen kuluessa?

Jaa tämä materiaali:
Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn
intuition lukutaito