Olen tehnyt 30 vuotta musiikkia, teatteria ja esittävää taidetta. Kun opetan, soitan tai treenaan, niin olen kuin transsissa, niin intensiivisesti läsnä tilanteessa ja flow’ssa, että en jälkeenpäin muista mitä tapahtui.
Mutta sitten intuitiopilotin myötä tajusin, että minulla on ”puumajat” ajattelussa.
Mieleni sisällä on iso tammi, jossa on lokeroita. Ne ovat lautamajoja, ja kun menen majan sisään, niin ne on sisustettu ja kaikki tieto on siellä ja muistan kaiken. Ja kun tulen majasta ulos niin en edelleenkään muista kokonaisuuksia, majat ovat kuin kuplia. Mutta tiedän, että kun menen sinne takaisin, niin kaikki tieto on siellä. Voin liikkua majojen välillä ja hakea mitä tarvitsen.
Enkä ollut tajunnut, että minulla on tällainen, mutta pilotissa tulin kannatelluksi, sain työkalut ja erään online-tapaamisen aikana kuva lävähti mieleeni. Enkä tiedä, onko tämä tammi ja majat uusi vai vanha juttu, mutta se toi minulle tiedon, kuinka nerokas tämä minun systeemi oikeasti onkaan.
Olen aina osannut sisällyttää arkeeni monenlaisia juttuja ja jotenkin olen nauttinut tilkkutäkki-elämästäni. Viikkoni on saattanut sisältää 25 musiikin yksilöopetustuntia, 4-5 musikaaliesitystä, kiinalaisen lääketieteen opiskelua, joogatuntien ohjaamista, shiatsuhierontoja ja muita keikkoja. Enkä ole tarvinnut asioiden muistelemista etukäteen, vaan kun esimerkiksi olen tullut oppilaan kanssa samaan tilaan, niin olen muistanut mitä olen viimeksi sanonut hänelle. Enkä ole ymmärtänyt, miten se on ollut mahdollista.
Mutta nyt ymmärrän, miten olen voinut tehdä tuota, ja vieläpä tehdä hyvin, sillä jokainen juttu on oma puumajansa. Olen saanut esteenä olleen kuran tietämiseni välistä pois, ja nyt oma järjestelmäni ei enää sekoita intuitiota. Tähän saakka olen joutunut elämään intuitiivisen tietämisen suhteen kaksoiselämää, mutta nyt stigma katosi.
Enää minun ei tarvitse yrittää painaa mieleeni mitään, sillä kaikki tieto on tallennettu majoihin. Ja tämän oivalluksen myötä sain kokemuksen siitä, miten hitaasta tulee upea nopea.
[esiintyvä artisti]